Näin se vain on, että viikonloput alkavat taas olemaan ajankäytön kulta-aikaa. Tänäkään viikonloppuna en ole tehnyt vielä tuntiakaan töitä tai siihen viittaavaa toimenpidettä. Sitävastoin olen ostanut 1920-luvulta peräisin olevan pullokorin, kuvannut pihakasveja mitä kummallisemmista kuvakulmista, saanut pakit, syönyt hyvin sisäfilettä, juhlinut Oxfordiin lähtevän tytöntyllerön läksiäisiä. Enkä edes tässä järjestyksessä.
Kaikesta tuosta olen saanut ihan hyviä kuvia, joita en tässä julkaise. Ai miksi? No kun en vain jaksa kaivaa kameran muistikortinlukijaa esille jostain.
Odotelkaa siis rauhassa jonnekin lähitulevaisuuteen.
Lopuksi on kuitenkin sanottava yksi asia:
Ystävät ovat äärettömän ihana asia.
Leave a comment