Päivällä kävin ruokakaupassa, kun alkaa pikkusyötävät olemaan lopussa kotoa. Mitään todellista ruokaahan en ole toissaillallista perunapaistosta lukuunottamatta tehnytkään kotona pitkään aikaan.
Kassalla tuli sellainen pikku tunne, joka viestittää aina siitä, että jotakin olisi unohtunut. Ei sillä, että tunne olisi jotenkin harvinainen. Jotakuinkin aina kun olen jossain, olen sieltä lähtiessäni unohtamassa mielestäni jotakin.
Tänään se oli sitten leipä. Kaikki tarvikkeet sen päälle toki ostin, mutta itse leipä jäi. Huomenaamulla aamiainen ei sitten sisällä sitä standardinomaista paahtoleipääni.
Jääkaappisi taannoisesta sisällöstä sen verran, että mielestäni se punainen, kuivunut paprika näytti jo lähes taiteelliselta :-) Siinä joutui jo ihminen miettimään, että oliko kyseessä paprika, vai jokin muu...
Se paprikahan me heitettiin pois, mutta nyt siellä on ihan uusi paprika kuivumassa.