Oopan kanssa tuli tänään vietettyä päivä raveissa. Ei niissä, missä tanssitaan pimeässä amfetamiinin voimin, vaan ihan sellaisissa perinteikkäimmissä, missä ennenvanhaan kuoltiin useammin teräaseisiin kuin yliannostuksiin.
Hevosvoimiahan paikassa riitti ja kun allerginen niille olen, antoi aamupalaksi nautitut antihistamiinit mahdollisuuden jopa nauttia niiden nisäkkäiden juoksemisesta ympäri rataa.
Koska olin elämäni ensimmäistä (ja kenties viimeistä?) kertaa raveissa, niin tottakai asiaan kuului myös vedonlyönti. Ei missään Las Vegasmaisessa mittakaavassa, mutta pari kymppiä siihenkin piti polttaa. Kaksareita aina neljä kerrallaan. Niille, jotka eivät tiedä, niin kaksarit tarkoittavat sitä, että n. 12 juoksevasta hevosesta valitaan (=arvataan) kaksi, jotka tulevat maaliin ensimmäisenä. Järjestyksellä ei ole väliä. Jos arvaat oikean parin, niin voitat jonkinlaisen summan, jota ei ilmoiteta etukäteen.
Eli ei muuta kuin lippu vetämään. Taisi ensimmäinen voitto tulla abouttiarallaa 2,25 voittokertoimella. Voitonriemu vaihtui vähän typertyneeksi turparullaksi, kun tajusin, että tuon voiton haarukointiin meni neljä kertaa se rahamäärä, minkä tulin voittaneeksi. Ja jotta typeryys toistuisi, tein sen vielä uudelleen. Paitsi ilman voittoa, joka tekee muutenkin typerästä teosta vieläkin typerämmän. Tosin niiden meetwurstien katselunautinto nousi potenssiin kymmenen kun oli rahaa jonkun puolesta liossa.
On se taitolaji. Ei tuollaista millään arvaamalla viitsi pelailla. Kertoimetkin on niin naurettavan pieniä, ettei tosikaan. Käytännössä kannattaa vain valita yksi ja puristella sitten radanvierellä muniaan, että ne kaikki muut radalla olevat käryävät dopingista, pudottavat kengän - tai luoja paratkoon - erehtyvät laukkaamaan, joka ei missään, missään nimessä kuulu hevosen tehtäviin.
Leave a comment