Miksiköhän harvassa televisio-ohjelmassa jotkin ammatit tai ammattiryhmät on tarkoituksellisesti esitetty korrektin tasa-arvoisesti. Hyvä esimerkki on CSI, jossa 40-50% rikospaikkatutkijoista on naisia - tietenkin malliluokkaa olevia. Oli televisiosarja sitten vaikka palomiehistä, niin sinne silti on yhytetty naisia sekaan. Mikä vika on kunnon äijämeiningissä? Sellaisia sarjoja on ihan liian vähän. Asema 62 on yksi niitä harvoja, joissa naiset ovat lähinnä statistin rooleissa - tai sitten hyljeksittyjen ex-vaimojen.
Uutisista Finnkinon (=SanomaWSOY:n) uusinta aluevaltausta seuratessa tuli taas huomattua, että valtion leivän mukana taitaa tulla lisäaineina myös huono esiintymis-ulosanti. Kaikissa haastatteluissa ne ovat ne valtion virkamiehet/ministeriön edustajat, jotka aina puhuvat monotonisella äänellä omaan partaansa tuijottaen mikrofonia. Sitävastoin 50-200% parempaa palkkaa nauttivat yksityisen sektorin johtajat vaikuttavat olevan aina iloisempia ja muutenkin rokkaavampia hemmoja.
Ehkä virastotaloissa on liikaa asbestia?
Kylmärinki.
Rankkaa äijämeininkiä.
Hmm... mitäs se sellanen äijämeininki oikeen on??? Mä ei ymmärrä... hekoheko!