kesäkuu 2006 Archives

Miksiköhän harvassa televisio-ohjelmassa jotkin ammatit tai ammattiryhmät on tarkoituksellisesti esitetty korrektin tasa-arvoisesti. Hyvä esimerkki on CSI, jossa 40-50% rikospaikkatutkijoista on naisia - tietenkin malliluokkaa olevia. Oli televisiosarja sitten vaikka palomiehistä, niin sinne silti on yhytetty naisia sekaan. Mikä vika on kunnon äijämeiningissä? Sellaisia sarjoja on ihan liian vähän. Asema 62 on yksi niitä harvoja, joissa naiset ovat lähinnä statistin rooleissa - tai sitten hyljeksittyjen ex-vaimojen.

Uutisista Finnkinon (=SanomaWSOY:n) uusinta aluevaltausta seuratessa tuli taas huomattua, että valtion leivän mukana taitaa tulla lisäaineina myös huono esiintymis-ulosanti. Kaikissa haastatteluissa ne ovat ne valtion virkamiehet/ministeriön edustajat, jotka aina puhuvat monotonisella äänellä omaan partaansa tuijottaen mikrofonia. Sitävastoin 50-200% parempaa palkkaa nauttivat yksityisen sektorin johtajat vaikuttavat olevan aina iloisempia ja muutenkin rokkaavampia hemmoja.

Ehkä virastotaloissa on liikaa asbestia?

Vapaaehtoisena kaljuna eläminen on joskus haasteellisempaa kuin moni uskoisikaan. Sitä joskus kohtaa asioita, jotka lähes saisivat toivomaan luomukaljuutta. Kuten eilinen kommentti:

- Moi sä näytät jotenkin erilaiselta. Ooksä ruskettunu? .... eiku,... eiku,.... SULLON TUKKAA!

Kaikkea sitä kuulee, kun on kerrankin viikon ajelematta päätään.

Parasta kasarikakkaa, mitä maailmalla on tarjota 20 vuoden takaa.

Kylläpäs se aika kuluu nopeasti.

Kämppäni makuuhuoneen sisäkatto on ehdottomasti yksi maailman rumimmista. Asunnon entinen omistaja on ilmeisesti saanut jotain rei´itettyä äänieristelevyä halvalla tai ärsyyntynyt harvinaisen paljon ullakkolla juoksevista rotista, sillä millään muulla tätä käsittämätöntä valintaa ei voi selittää. Muistuttaa jostain syystä 1970-luvun virastotaloista tai terveyskeskuksista.

Onneksi tuohon on tulossa parannus. Toivottavasti ainakin. Tulevalla viikolla pitäisi töiden lisäksi keskittyä tulevaan makuuhuoneremonttiin, joka vihdoin (parin vuoden jahkailun jälkeen) on pakotettu otettavaksi tuulta alleen. Ongelmakohtia on takuuvarmasti luvassa. Muidenkin kysymysten kohdalla kuin tuon katon perkeleellisen rumien levyjen peittämisessä.

Suurin niistä kysymyksistä on, kun lasikuitutapetti olisi tarkoitus silottaa. Siihen on kuulemma olemassa jotain tapettia siihenkin tarkoitukseen, mutta päättelin parhaaksi ratkaisuksi ihan kunnon seinäsiloitteen. Sellaisen äijäsäkkimeiningin, jossa paikalle tuodaan 25 kg säkki tavaraa joka sekoitellaan paikanpäällä veteen ja läiskitään seinille. Jää sitten nähtäväksi, millainen jälki on.

Tänään piti käydä Bauhausissa, mutta vastoin ennakkotietoja (mm. firman omat nettisivut) pulju näytti olevan kiinni. Saamarin natsit. Pitikin tänään, kun oli vihdoin aikaa hoitaa vähän omiakin asioita.

Tiistai-iltana pitäisi tyhjentää makuuhuone ja muuttaa olohuoneeseen pariksi päiväksi. Jää nähtäväksi, mitä siitäkin tulee. Vapaaehtoisia hyllynpurkajia ja kirjankantajia (matka 5 metriä) etsitään!

Tänään tulin sitten juhannuksenvietosta takaisin kotiin. Ruuhkia ei ollut edes mennessä, johtuikohan sitten siitä, että lähdin eilen kahden jälkeen iltapäivällä vasta liikenteeseen. Jokatapauksessa, oli taas ihan kivaa, vaikka sää olisi voinut suosia vähän paremmin eilispäivän aikana.

Tänään on jokatapauksessa kiva ilma. Takaisintullessa Lahden moottoritiellä ajeli sitten valkoinen Toyota sen verran vilkkaaseen malliin, kaistalta kaistalle vaihdellen (tai ajellen vaan ajoittain siinä keskellä), että päätin kilauttaa poliisille. 10022 vaan luuriin ja kas, hälytyskeskus on "ruuhkautunut". Kahden minuutin odottelun jälkeen olin jo ehtinyt miettimään, että ruuhkautuminen joko johtuu siitä, että hukkumistilastot saavuttavat sittenkin kaksinumeroisen määrän (ehdin veikata eilen seitsemää) tai sitten ihmisillä on vain paljon sanottavaa hälytyskeskuksen kivoille tädeille. Jokotai, niin siinä kahden minuutin aikana päättelin, että eivät ne siellä halua yhtä epävarmaa tapausta (no olisihan se voinut olla vaikka joku epilepsiakohtauksen saanut kuski sen 10 kilometrin matkalla...) harteilleen, että parempi lopettaa jonotusäänen kuunteleminen ja päästää joku akuutimpaa tarvetta tarvitseva edelle.

Sitäpaitsi se Toyotakin ehti karistaa meikäläisen. Dämnit.

Hassua, mutta kuvittelin hälytyskeskuksen jonotusjärjestelmän soittavan jotain taustamusiikkia. Jotain rauhoittavaa. Niinkuin Bachia tai Chopinia. Siinä, kun olet vetäissyt moottorisahalla koipeesi, olisi paljon mukavampaa kuunnella klassista musiikkia samalla kun vuodat kuiviin.

Kaksi minuuttia. Eikös pankitkin palvele nykyään nopeammin?

Porvoon kirkko oli muuten saanut rakennustelineet ympärilleen.

Nyt se on sitten tämä juhannus. Valoisat ja lämpimät yöt. Pitäkää hauskaa.

Tästä mennään sitten päivä päivältä vain huonompaan suuntaan.

Se neitonen jonka kanssa viikolla tuli harrastettua pikaista nuolentaa, kävi onneksi piristämässä tätäkin heikkoenergistä päivääni. Flunssa nyt kuitenkin jatkaa edelleen toimintaansa ja ruumiin energiatasot ovat vähän heikolla tolalla. Ei haittaa, sillä paranemisprosessiahan tässä vaan viedään eteenpäin.

Jokatapauksessa, Julle sattui siinä huomaamaan saman asian kuin mitä itsekin olen ajoittain ihmetellyt, eli tietyt happamat (hiilihappoa sisältävät?) juomat saavat kieleni värjäytymään. Erityisen hyvin tässä toimii mm. Battery, jota tosin juon melko harvoin. Tänään pitkästä aikaa joku huomioi taipumukseni ruskeakielisyyteen.

Oli silti pakko käydä hammaspesulla.

Satunnaisena huomiona tänäänkin ihmettelin, että miksi USB-plugi tulee aina ensin laitettua koneeseen väärin päin. Kun siinä on vain ne kaksi vaihtoehtoa. Tuntuu, että se johto vain sattuu väärin päin käteen - oli laite mikä tahansa.

On muuten kesä. Tarttis vähän saada mökkimeininkiä järvilaiturin kera tähänkin hetkeen.

Paris Hilton on sitten tehnyt musiikkivideon. Tottakai. Tämähän ei yllätä ketään.

Kauan sitten kirjoittamani tositarina sai tänään välittyä eräälle henkilölle esimerkkinä miessukupuolen joskus varsin omintakeisistakin oivalluksista.

Tuli vain mieleen, että luojan kiitos, seinästä tulevan sähkön volttimäärää ei käyttäjä voi portaattomasti säätää kotikonstein. Jos se olisi säädettävissä 220-10000 voltin välillä, niin kuolinilmoituksille pitäisi varata ylimääräinen sivu hesarista. Ja naisten osuus yli 45-vuotiaista kasvaisi.

Flunssa on jo onneksi vähän hellittämässä otettaan. Kaksi päiväähän on ihan sopiva aika flunssalle, vaikken pahitteeksi laittaisi vähän lyhyempääkin aikaa. Huomenna toivon olevani suhtkoht terve. Kun noita töitäkin pitäisi tehdä ja siellä (todennäköisesti) kännykkätestissä pitäisi käydä.

Näin eilen dokumentin loppuosan, jossa ekokylässä asui 30 päivää joku jenkkikapitalistipari (?). Ihan kivaa, että sielläkin tehdään jotenkin asenteellisia dokumentteja, eikä pelkästään realitypaskaa. Ei sillä, että minä jättäisin katsomatta sen realitynkään, mutta vaihtelu virkistää. Samaten eräästä toisesta blogista bongasin pienen tekstinpätkän, jossa kysyttiin suunnilleen sitä, mitä itse olet tehnyt maailman parantamiseksi.

Ensimmäisenä tuli mieleen, että käytän vapaan kanan munia ynnä muita reilun kaupan hedelmiä ja muutenkin teen pieniä valintoja ekologisesti paremman tuotteen kannalta. Loppujenlopuksi konkreettisin teko maailman parantamiselle olisi ajoittain se, että jäisin vain kotiin nukkumaan.

...ja flunssanomainen kulkutauti ei ole mikään paras mahdollinen yhdistelmä. Donnerwetter. Ihankuin ei olisi ollut jotain muuta tekemistä.

Näin maanantaina oli kiva pitää pieni vapaa iltapäivä rentoutumisen merkeissä. Jos iltapäivään ei muuta mukavaa osunut, niin ainakin huomasin sosiaalisen elämän joskus käsittävän pikaisia tapaamisia, joihin kuuluu reipasta nuoleskelua, jonka välillä keskeyttää pienimuotoinen mielipiteiden ilmaisu.

Ja tämäkin ihan julkisella paikalla. Tytöt saa kyllä helposti tyytyväiseksi.

Ah. Vihdoin se on ohi. Neljä pitkää päivää messuillessa on ohi. Aurinkoiset päivät tarkoittivat koko messuväelle iloisia aamuja, kun kaikki - ja tarkoitan kaikki alueelle edellisenä iltana jätetty oli pienen pölykerroksen peitossa. Tämä tapahtui joka aamu - ja joka päivä alueelta poistui muutama sata-tuhat ihmistä samaisen pölykerroksen päällystäminä. Olo on ollut iltaisin joka kerta harvinaisen likainen, hienolla hiekkapölyllä päällystetty, johon vain suihku auttaa.

Onneksi on olemassa vesi. Ja sellainen rei´itetty tuubi, josta sitä putoaa. Kutsuvat keksintöä suihkuksi. Nyt on taas mukava olla ja herätä huomiseen aamuun ajatellen, ettei enää ikinä.

Paitsi vasta kahden vuoden päästä.

Viimeinen työpäivä tälle viikolle alkaa. Kahden tunnin päästä pitäisi olla maalla näyttämässä jokseenkin hymyilevää naamaa, mutta ainoa hymynväre kyllä irtoaa siitä, että koko rumba on taas kahdeksi vuodeksi ohi. Onneksi illalla kotona odottaa kylmä tölkki juotavaa ja nojatuoli.

...että taas väsyttää. Nämä tällaiset 13-tuntiset päivät tuppaavat tekemään sellaista, kuulemma.

Ai niin. Huomennakin on luvassa samanlainen. Ja ylihuomenna pari tuntia pidempi. Ihanaa.

Tämän illan pyhitän kuitenkin levolle. Kiitin juuri luojaa siitä, että olin jossain välissä varastoinut pakastimeen ison Öötker-pitsan. Ei tarvitse nälkää nähdä.

Kapitalisti

Vaatimaton mies kun olen, en vaivaudu kehuskelemaan yrityksilläni, omaisuudellani, terveellä likvidilläni tai huikealla älykkyysosamäärälläni. Elän elämääni tavoitellen haluamiani asioita ja kehittäen uusia tavoitteita vanhojen rinnalle, päälle ja ohelle. Koska en vielä tunne sinua, kerron sinulle kuka olet. Jos osuin ytimeesi, velvollisuutesi on lähettää minulle sähköpostia.

Sinä:

Sinussa on sellainen erityinen piirre, joka saa jotkut ihmiset kauhistumaan ja loput rakastumaan. Et ole ”tavallinen”, vaikka yritit sellaista nuorempana esittääkin. Tiedät, että juuri sinä olet jotain aivan erityistä ja ne, jotka eivät sitä ymmärrä, voivat painua helvettiin. Et usko siihen, että suurin osa keinoista ei muka olisi sallittuja oman onnellisuuden tavoittelussa. Jossain sinunkin rajasi menee: et ole koskaan ryöstellyt mummoja. Pidät rahasta ja uskot siihen, että kuka tahansa voi tehdä sitä kunhan jaksaa vaivautua. Kestät elämää kapitalistin kanssa ja olet kehittänyt ainutlaatuisen valikoivan kuulon niitä tilanteita varten, kun sinua yritetään tahallaan haastaa keskusteluun provosoinnilla. Näpäytät kyseisissä tilanteissa kovempaa ja korkeammalta kuin toinen olisi ehtinyt uskomaankaan.

Olet vahva, mutta koet, että miesten tehtävä on suojella sinua maailman pahuudelta silloin kun itse et jaksa vahtia valppaana mahdollisia vilpistelijöitä. Rakastat rehellisyyttä. Mottosi onkin: sano vaikka pahasti, mutta älä jauha paskaa. Mieheltäsi vaadit kunnianhimoa, taloudellista turvaa ja ehdotonta rehellisyyttä ja kunnioitusta. Sekä upeaa seksiä. Et pelästy kun sinut hukutetaan huomionosoituksiin, vaan otat ne ilolla vastaan ja annat samalla mitalla takaisin. Seisot omilla jaloillasi vahvasti, ettet vaivaudu mustasukkaisuuskohtauksiin tai itkuraivareihin pitkistä päivistä, sillä tiedät niiden olevan välttämätön osa miehesi elämää ja toimeentuloa.

Koska nyt kerran tunnistit itsesi, et voi luistaa vastuustasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen: riistokapitalisti@visukinttu.com

Herkkä romantikko

Kun painan pääni hiuksiisi, pystyn tuntemaan kevätkasteen tuoksun. Herätessäni yöllä kuulen unisen tuhinasi ja hymy kiipeää väistämättä suupieliini, rutistan sinut lähemmäksi. Kesken työpäivän saan itseni kiinni ajattelemasta sinua ja olen pakotettu keksimään jälleen uuden tavan yllättää sinut. Tahdon hemmotella sinut piloille, vaikka rakkauden oppikirjat kehottavat olemaan etäinen ja vaikeasti tavoiteltava. Minä hymyilen jokaiselle tekstiviestillesi. Rakastan sinua niin paljon, että minun on vaikea ajatella muuta kuin huultesi kaarta, naurusi sointia ja sadepisaroita ripsissäsi. Yritän vältellä raitiovaunuja, sillä sinä viet ajatukseni niin kaukaisiin galakseihin, että olen jalankulkijana vaarallinen itselleni. Haluan jokaisena aamuna herätä vierestäsi, käydä jokaisena iltana makuulle kanssasi. Sinun kanssasi tunnen jotain sellaista, jonka kuvailemiseksi ei ole muuta sanaa kuin onnellisuus. Syvä ja rauhallinen onnellisuus, kiitollisuus siitä, että löysin sinut.

Ja sinä löysit minut romantikko@visukinttu.com

Viehättävässä naisseurassahan tämäkin ilta tuli päätettyä, mutta kun päivä alkoi liian aikaisin, huonosti nukutun yön jälkeen, ei seurastakaan pystynyt nauttimaan normaaliin tapaan. Hävisin kaiken lisäksi scrabblessa. Tai no, tulin toiseksi.

Huomenna sitten alkaa se helvetti. Maanantaihin asti 12 tunnin päiviä, joten suuria aivotoimintaa vaatiivia hetkiä ei tässä blogissa tule näkymään. Antakee anteeksi.

P.S: Orgasmikeskustelut on aina hyvä puheenaihe. Paitsi kirkossa.

Panomies

Mitäpä sitä kieltämään, olen seksuaalinen olento. Minulla on oma historiani, johon mahtuu niin heräämisiä Mick Jaggerin naispuolisen version vierestä armottomassa päänsäryssä kuin kaihoisaa jäähyväisrakastelua. Olen minä oman osani metsää kaatanut, mutta sinähän et siitä välitä. Ei tässä neitsyitä olla, paitsi ehkä horoskoopissa. Kuuma erotiikka, sängyssä tahi muussa sopivassa ympäristössä on luonnollinen osa tätä ihmiseloa. Nautin naisesta vieressäni. Kosketuksesta, kuiskatuista sanoista, kiljuvasta kiimasta ja raukeasta rapulaseksistä. Seksi ei ole missään määrin vähäpätöinen asia ja sitä sinulta haluan. En etsi panokaveria, ”friends with benefits” on niin kovin passé konseptina. Sinä haluat seksiä tänä ja ensikin vuonna, minun kanssani. Naiden, pannen, rakastellen, muhinoiden ja kaikkia määritelmiä rakastaen ja rikkoen, minun kanssani.

Pane meiliä panomies@visukinttu.com

Juu. Lupauduin taas ilmaiseksi koekaniiniksi johonkin käytettävyystutkimukseen. Tänään soitti koe-eläinfirman jamppa ja kyseli ennakkotietoja. Lopuksi sitten kysyi, että suostunko allekirjoittamaan NDA:n.

Oliko siinä vaiheessa enää mitään epäilystäkään, minkä firman laitteisiin kyseinen tutkimus liittyy? Saa nähdä vaan, mitä ne pirkanmaalaiset ovat tällä kertaa keksineet. Kirjoitanko siitä sitten blogiin?

Riippunee siitä, kenen nimen onnistun väärentämään siihen NDA:han?

Aika ihq. Pitääkin seurailla kommenttiosastoa, että mitä tulee vastaukseksi.

[lisäys: ei tullut sitten kommenttiosastolle, vaan ihan Outi polkkasi itse vastauksensa - aikas söpöä]

[lisäys-2: Digitodaykin uutisoi tämän ja itse mietin, tarkoittaako tämä nyt sitä, että pariskunnan blogit vihdoin yhdistyvät yhteisblogiksi? Entä kävijämäärä? Tänään taisi olla tavallista vilkkaampaa, vaikka tuskin itse bloginpitäjät siihen ehtivät kiinnittää huomiotaan.]

Tosiystävä

Etsin parasta ystävää. Minulla on ystäviä, tuttuja ja kumminkaimoja joka lähtöön, mutta sinä puutut. Sinä valvot kanssani yön pikkutunneille keskustellen maailmankaikkeuden pienimmistäkin asioista, etkä suutu kun nukahdan kesken kaiken. Tiedät nimittäin, että jatkamme aamupalan ääressä siitä mihin jäimme. Naurat kun minua naurattaa, halaat minua kun olen surullinen. Kuulen äänessäsi naurun kun soitan, sillä yhteydenottoni on aina tervetullut. Kerromme toisillemme hienoimmat hetkemme ja noloimmat mokamme, sillä jokainen pieni tiedonpala kasvattaa toistemme tuntemista ja sitä kautta vahvistaa ystävyyttämme. Et koskaan käytä minua hyväksesi, vaan pyydät apuani jos sitä tarvitset. Et ylpisty ystävällisyydestäni, vaan otat sen nöyränä vastaan, kuten minäkin teen sinulle. Et valehtele, jätä kertomatta tai huijaa, koska et ikimaailmassa uskoisi minunkaan tekevän niin sinulle.

Osaat nauraa itsellesi, siksi minäkin osaan kanssasi unohtaa kolhut itsetunnossani tai seurasi ihastuttavuuden aiheuttaman hetkellisen riittämättömyyden tunteen. Arvostat minua ihmisenä, persoonana ja siksi oletkin paras ystäväni.

Emme ole olleet yhteydessä pitkään aikaan, laita siis pian sähköpostia samaan tuttuun osoitteeseen tosiystava@visukinttu.com

Niin. Olihan se vaihtoehto tulla kotiinkin hyvissä ajoin suoraan yhtiökokouksesta. Viime yönä nukkumani neljä tuntia, kolmekymmentää minuuttia eivät kovin hyvää jaksamisvarastoa ehtineet kehittää ja nyt on energiatasot taas vähän vähissä.

Nojatuoliin istahdin ja tämän läppärin syliin nostin. Tästä ei sitten vähään aikaan liikuta. Edes sänkyyn asti.

Vittumainen kyylä

Etsitään tervehenkistä tirkistelijää panettelemaan kanssaihmisiä ja provosoimaan herkkäuskoisia. Meillä synkkaa. Kurkistelemme blogiverkon kautta kymmenien ihmisten elämiin, janoamme sosiaalipornoa, vaikkemme siitä kovaa meteliä pidäkään. Uteliaisuutemme on kyltymätön: kuka on nimimerkin takana, mistä tänään puhutaan, onko naapurilla kaikki kotona.

Et hätkähdä kun käytän hyväkseni hajamielistä hetkeäsi piikittääkseni provosoivalla keihäällä rintavarustukseesi, vaan torppaat taitavasti paskamaiset piirteeni. Hymyilet vinosti kun huudan edellä ajavalle autolle, räjähdät nauruun kun toistan saman virheen josta äsken kanssa-autoilijaa syytin. Me olemme vittumaisia kyyliä ja ylpeitä siitä.

Muista tyydyttää uteliaisuutesi vittumainenkyyla@visukinttu.com

Huomenna se sitten alkaa. Joka aamu, joka arkipäivä koko ensi viikon ajan, kello 08.00 pätkähtää tänne uusi osa sarjasta, jonka taustalla on Keiju-nimimerkin taakse piiloutuva naisihminen, joka nähtävästi tuntee minut paremmin kuin moni muu. Onnistui kuitenkin kaivamaan minusta ne viisi voimakkainta luonteenpiirrettä esiin ja kirjoitti harvinaisen osuvan "luonnekuvauksen".

Luvassa on siis käsittämättömiin mittasuhteisiin yltävää itseriittoisuutta, narsismia ja nettiparitusta. Enkä edes kirjoittanut niitä itse.

Stay tuned.

Oopa muistutti tuossa, että tänään on helluntai. Jos olisin muistanut koko asian, niin olisin yrittänyt jotakuta eilen. Onhan se eräänlainen rikos jos tällaisina päivinä yksin herää.

Helluntai oli alun perin juutalainen kiitos- ja elonkorjuujuhla. Ensimmäisenä helluntaina oli kulunut 50 päivää siitä, kun juutalaiset olivat Egyptistä paetessaan ylittäneet Punaisenmeren ja vaeltaneet Siinain vuorelle saamaan Jahvelta Mooseksen välityksellä kymmenen käskyn laintaulut.

[lisäys 15:50 - tulihan sitten se helluntaiheilakin hommattua, ainakin Lauttasaaren Mutterikahvilan pitäjän mielestä. Tosin tämä helluntaisuhde jäi aika lyhykäiseksi. Vajaa parituntinen kun oli.]

Eilisiä kuvia ja varsinkin videoita katsellessa huomio kiinnittyi videoon, jossa muutama alkoholin vaikutuksena oleva nainen tanssi ja säesti ämyreistä tulvivaa Kaija Koota jossain biisissä. Tästä johtuen päässä on soinut sen biisin kertosäkeen paloja koko aamun. Tinakenkäni on sulaa laavaa... Ja jotain.

Sama biisi ja sama säe soi päässä vielä suihkussakin, kun kylmän veden tulo äkillisesti loppui ja taisin saada 2. asteen palovamman koko vasemmalle puolelle kehoa. Sain muistutuksen taas siitä, miltä tomaatista tuntuu kun se kaltataan.

Onhan niitä ihmisiä keitetty elävältäkin.

...kun lähinaapuribloggaaja viettää syntymäpäiviään. Ei näyttänyt tyttö päivääkään yli 35-vuotiaalta ei.

Muutekin oli varsin mukavaa. Tapasin taas vanhoja tuttuja - ja uudempiakin tuttuja. Muutamia tärkeitä keskusteluja tuli käytyä läpi, kuten eräs naisen metafyysisestä seksuaalisuudesta. Tärkeitä, tärkeitä asioita, kuten sanoin.

Ilta loppui siihen sitten kun joku omituinen hyyppä kaatoi oluet paidalleni, kun tervehdin poistuessani. Olisin kyllä tyytynyt ihan kädenpuristukseen tai -heilautukseen.

Myöhemmin sitten kuvia. Huomenissa ehkä jo. Maanantaina tulee sitten se erikoisuus, mitä lupasin.