Olen miettinyt töiden vuoksi paljon väkivallan oikeutusta viimeisen viikon ajan. Missä vaiheessa yksilön käyttämä kuoleman tai pysyvän ruumiinvamman aiheuttava voima lasketaan oikeutetuksi ja missä vaiheessa siitä tulee rikos?
Joissakin tapauksissa en ole pystynyt oikein käsittämään oikeuslaitoksen käsityksiä aiheesta, vaikka ne ovat kyllä hyvin perusteltuja. Jonkinlainen oikeudentaju niistä vain puuttuu.
Itsensä puolustaminen väkivallalla on tottakai aina ikävää. Silloin jotain on jo mennyt vikaan, oli tapahtumaketju mikä tahansa. Ihmisellä on kuitenkin mielestäni aina oikeus puolustaa itsensä tai läheistensä koskemattomuutta ja sillä käytetäänkö uhan poistamiseen kirvestä, pesäpallomailaa, haulikkoa, pakastehernepussia tai vaikka sinkoa, ei ole merkitystä.
Tässähän pitää alkaa salapoliisiksi ja kyselemään, josko joku tuntisi sut niillä tiedoilla, mitä mä jo tiedän.
Ai minäkö utelias? :D
Hätävarjelun liiottelua... ???? Typerä käsite...
Totta. Terminä se on sinänsä typerä, mutta kuvaa hyvin tilannetta, missä hyökkääjää vastaan käytetty kuolettava voima on tarpeetonta tai jopa tuomittavaa. Oletetaanpa, että heräät yöllä, kun omakotitalosi ikkuna rikkoutuu. Nappaat komerosta haulikon, lataat sen ja menet olohuoneeseen nähdäksesi, kun joku naamioitunut jamppa penkoo perintöhopeitasi. Samalla sekunnilla kun hän näkee haulikkosi, hän hyppää ikkunasta pihalle ja jatkaa juoksuaan pitkin pihamaata poispäin sinusta. Laukaiset haulikon jampan perään ja neljä haulia osuu murtomiehen takaraivoon yhden halvaannuttaen hänet kaulasta alaspäin.
Omakin mielipide on, että kaveri sai mitä ansaitsi, mutta toisaalta ajatellen, ei ole ihme, että tällaisia tapauksia ajatellaan hätävarjelun liioittelemisena. Kyse ei kuitenkaan missään tapauksessa olisi itsepuolustuksesta.
Minä olen, toiseen kirjoitukseesi viitaten, surkea ampuja, perheen huonoin. Poikani ampui toisella lippaallisellaan 12-vuotiaana paremmin kuin minä.
Mutta minä olen väkivaltainen ihminen ja uskon että väkivallalla saa aikaa asioita. Arvet jaloissani, selässäni ja käsissäni kertovat että jotakin, joka palauttaa mieleeni raamatunlauseen; "On autuaampaa antaa kuin ottaa"
Iso osa väkivallan ongelmista itseasiassa johtuu ihmisistä jotka "eivät ole" väkivaltaisia.
Ongelma on siinä, että ihminen sinänsä on väkivaltainen. Jos tätä realiteettia väistelee, ei voi ottaa väkivaltaa haltuunsa, vaan silloin kun joutuu tilanteeseen, jossa apinaprosessori menee päälle, ei voi kykene hallitsemaan sitä ominaisuutta "mitä ei ole".
Koska vain siihen todellisuuteen minkä tunnustaa, voi vaikuttaa, ihmisen olisi hyvä tutustua siihen mitä hän on ja missä hänen rajansa tulevat vastaan.
Minä joudun suhteellisen usein tilanteisiin joissa käytetään väkivaltaa ja monasti kun olen nähnyt väkivaltaa käytettävän olen mennyt katsomaan, olisiko siellä minullekin jotain.
Minä pystyn lyömään ja vääntämään ihmistä ilman että suutun, tai edes verenpaine sanottavasti nousee sen enempää kuin nyt liikunta aiheuttaa.