Vaikka televisio suoltaa uutisia menneistä Tshernobyleistä ja Konginkankaista, tajusin juuri sen, että olen oikeastaan aika onnellinen. Mitään suurempia muutoksia elämässä ei ole tapahtunut, mutta tuntuu vaan, että kaikki mitä teen, onnistuu.
Yli viikkoon en ole ehtinyt oikein pysähtymään ja ajattelemaan tämänhetkistä elämäntilannettani ja siitä syystä oli varsin mukavaa huomata, että voin viettää tämän illan kotona. Rauhassa. Rojahtaa tähän sohvalle selälleni, lukea päivän lehdet ja surffata nettiä läpi lueskellen blogeja. Kun ympärillä on vielä eilen siivottu asunto, eikä mitään muitakaan velvollisuuksia ole, niin tätä parempaa ei voi olla.
Tällaiset hetket ovat mahtavia. Kello on yli seitsemän ja ikkunasta tulee valtavasti valoa. Se on varmastikin osasyyllinen tähän hymyyn. Toisaalla pitäisi kai kummitella sekin, että Täydellinen Parisuhde puuttuu edelleenkin. Alkuvuoden säädöt ovat oikeastaan ollutta ja mennyttä - viimeisinkin on jo karannut ajatuksista pois. Ajattelin olevani kuitenkin niin onnellinen yksinkin, että mihinkäs tässä vakinaista tarvitsisi.
Nämä ovat juuri näitä hetkiä, jolloin joku tuleva exä ilmestyy puuntakaa ja kääntää maailman ylösalaisin.
Ai sä oletkin siis Kisahallin putkan päivystyksessä?
No emmä sinne sit kerenny. En päässy, kun töissä venähti näihin aikoihin. Kävin sitten hakemassa vaan hyvän leffan, pussillisen mässyä, juotavaa ja hyvän mielen työmatkan varrelle jääneistä palvelualan liikkeistä ja tulin kotiin viettämään ansaittua iltaa.
Sun pitää selvästi antaa mulla telefooninumeros, niin olisit nytkin saanut viestin aiheesta. Ettet niinku olis turhaan joutunu odottelemaan. ;)
Sitä se on. Se elämä. Mutta mä olen loiiistava letuntekijä tätä nykyä. :)