Näin lauantainakin tuli herättyä aikaisin, hiukan ennen yhdeksää. Koska näin aamupäivällä ei ole mitään suurempia vaatimuksia lähteä töihin, päivänviettoihin tai muuallekkaan juuri nyt, niin päätin viihdyttää itseäni eilen tallennetulla Radalla -elokuvalla.
Tottapuhuen, leffahan on aivan paska. Ajoittain hauska, mutta luo taas sitä samaa naiskuvaa kuin aina ennenkin. Ensin yritetään tuoda esille naisia itsenäisinä uraihmisinä, jotka ovat unelmiensa työpaikoissa. Ensimmäisen varttitunnin aikana kaikki tämä katoaa samantien siihen samaan rotankoloon, mihin kaikki "onnellisten loppujen" leffat muutenkin. Muuten itsenäinen nainen ajautuu tapaamaan muka söpön miehen ja sitten siinä aletaankin suhteen vuoristorataa kuvailemaan aitoamerikkalaiseen tyyliin, joka kääntyy ensin päin persettä ja lopulta toinen osapuolista lähtee jonnekkin ulkomaille eksoottiseen paikkaan (kuten Costa Rica, Pariisi tai Quebec). Se kotiinjäävä osapuoli kuitenkin ehtii sitten jotenkin saamaan suunnitelmista selvää ja loppujenlopuksi leffa loppuu kaikenkestävään rakkauteen. Tai jotain muuta scheissea.
Milloin tulee leffa, jossa tällaisiakin tilanteita kuvailtaisiin sen pahimman yhteisen nimittäjän mukaan? Miksi kaiken pitää olla aina niin puhtoista? Miksi elokuvissa ei näy rumia ihmisiä paitsi koomisina sivuhahmoina? Milloin joku tekee elokuvan Alepan kassalla työskentelevästä tyttöihmisestä, joka tapailee kymmentä jätkää yhtäaikaa - ja panee niistä jokaista.
Cameron Diaz on muuten jotenkin ärsyttävä näyttelijä.
Leave a comment