Viimeisimmästä bloggauksesta onkin jo melkoisen kauan aikaa. Tarkemmin sanottuna vain muutama päivä, mutta se on tässä intensiivisessä blogimaailmassa jo melkein legioonaan lähtemiseen verrattavissa oleva katoaminen.
En minä silti minnekkään legioonaan ole lähtenyt, vaan ihan töiden parissa on nämä viime päivät menneet. Viime viikonlopun aivonollauksen jälkeen tämäkin alkuviikko on mennyt ihan jäniksen selässä istuen. Onko huomenna jo muka perjantai?
Tiian kirjoitus sai tänään mietteitä heräämään. Minä kun kuulun sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ole koskaan fanittaneet yhtään mitään tai ketään ja pitävät fanittavia ihmisiä jotenkin omituisina. En minä koskaan ole ketään sellaista pitänyt mitenkään erityisen luuserina, kuten joku on Tiialle mennyt avautumaan Conan O´Brienin fanittamisesta.
Tuo Tiian varsin asiallinen avautuminen vain sai päähän ajatuksia taas siitä, että harvemmin ihmiset oikeastaan tulevat ajatelleeksi, että ulkopuolisten ihmisten mielipiteet jostain tuollaisesta ovat täysin turhia. Vittuako se kenellekkään kuuluu, mistä joku kicksinsä saa, varsinkin kun kyseessä on niinkin viaton juttu kuin jonkun ihmisen fanittaminen. Jos se ei ole oma juttu, niin sitten se ei ole oma juttu. Mitä siitä sen enempää avautumaan.
Mutta mutta! Mähän voisin ryhtyä vetämään semmoisia fanittamisen kursseja! Vaikka tokkopa sitä osaisi ihmisille opettaa sitä, minkä muka pitäisi tuntua kivalta ja mistä muka pitäisi jäädä hyviä muistoja.
No hmph. Jätetään sitten pitämättä ne kurssit..
Toisaalta fanittamisen kritisoijatkin on välillä todella outoa sakkia. Ne pitää dorkana, jos fanittaa jotain Conania tai poppistaraa, mutta sitten ne itse esimerkiksi kohkaa kuinka se ja se firman pomo on NIIIIIN hyvä tyyppi, ja pitää yrittää taas osua seuraavan kerran ruokalassa samaan pöytään.
Missä on se ero?