Tällaiset päivät ovat pidemmän päälle takuuvarman tappavia. Herätys 05:30 ja ylös vain vaikka kuinka tekisi mieli jäädä köllimään sänkyyn neljän tunnin torkkujen jälkeen. Ei, vaikka kuinka ajattelisi, että sinänsä ainutkertainen päivä olisi hyvä käyttää pitkään sunnuntaiheräämiseen aamiaisen kera.
Päivä tuli siis vietettyä Tampereella. Se on se kaupunki, johon on vähän vaikea suhtautua kovin positiivisesti oikeastaan koskaan. Johtunee siitä, että muistot kaupungista ovat vähän huonot. Paljon siellä on varsin mukavia ihmisiä.
Kotona olin kuitenkin seitsemän maissa. Oli omituista tulla kylmään, pimeään ja autioon asuntoon niinkin aikaisin, kun tuntui siltä, että olisi ollut päiväkausia liikenteessä. Vilkaisu kelloon ja pikainen laskutoimitus varmisti, että oven kolahduksesta oli melko tarkkaan 13 tuntia.
Mistä lähtien täällä on ollut näin autiota? Missä vaiheessa menetän tajuntani väsymyksestä.
Stay tuned.
Leave a comment