Eilinen meni tosiaan vähän vilkkaasti. Ihan tarkkaa muistikuvaa kotiintuloajasta ei ole, mutta kai se ennen tuota viimeistä merkintää on ollut.
Aamulla heräsin 6:30 megalomaaniseen rakkopaineeseen. Koko maailma tuntui pyörivän kun nousin sängystä, kävin tyhjennyksellä ja muistaakseni mietin, pitäisikö tehdä jotain aamiaista. Onneksi palasin sänkyyn neljäksi tunniksi ja näin unta miinakentistä.
Heräsin sitten neljä tuntia myöhemmin. Maailma pyöri edelleen, mutta nyt päinvastaiseen suuntaan. Uutuutena oli pääkipu, jonka esittäytyminen johtui varmaan siitä pyörimissuunnan vaihdoksesta. Vitutus kasvoi, kun muistin, että digikamerasta oli hajonnut jossain välissä eilen LCD-näyttö. Sitten muistin lähettäneeni viime yönä sähköpostia Canonin takuukorjaukseen.
Ja voi pojat, olipa siinä sähköpostia kerrakseen.
Mun on ihan pakko puuttua tähän.. ihan ihan ihan pakko, kun tuota sanaa käytetään niin usein väärin nykyään. Megalomaaninen ei tarkoita suurta tai valtaisaa tms., vaan sen määritelmä on "suuruudenhullu, itsestään liikoja kuvitteleva". Nih.
Sähköposti esiin!