Eipä ole paljon viime aikoina ehtinyt polkkaamaan. Tosin kyrsiinnyin nykyiseen ilmeeseen - ja lähinnä tuohon oikeampana olevaan pärstävärkkiini ja päätin muuttaa vähän plokin ilmettä. Tajusin taas, kuinka pienillä muutoksilla tämäkin muuttuu, joten jatkossa näette varmaan vähän muutoksia täällä. Melko nopeastikin jos en itse tähän ole tyytyväinen. Tällä hetkellä vaikuttaa vähän siltä.
Vielä ei oikein tiedä, mitä illempana tulee tapahtumaan. Yhteen jos toiseenkin suuntaan olisi kysyntää (kiitos niistä), mutta toisaalla kaihertaa taas ajatus, että ylihuomiseksi pitäisi saada kirjoitettua vain 40.000 merkin edestä artikkeleita. Jos ja kun tästä lähden jonnekkin, en todennäköisesti viivy kovin kauaa. Ei vain voi. (anteeksi siitä)
Ylipäätään viime viikon aikana on tullut mieleen taas pähkiä enemmän tätä työkuviota. Jos vain itse jaksaisi, voisi duunista repiä liksaa kuin öljypohatta ikään, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa. Aikaa ei ole enempää ja vähän huolestuttaa se, että on alkanut taas ylirasituksen merkkejä olemaan ilmassa. Kaiken lisäksi, vastuu tuppaa painamaan jatkuvasti. Ihmiset, joita pitäisi jaksaa ohjata, tuntuvat vain valittavan jatkuvasti, kuinka inhottavaa se ja se onkaan.
Ihankuin minä sitten olisin joku ihmeidentekijä, joka jaksaisi välittää koko ajan. Joka jaksaisi korjata asioita, hoitaa 16 tuntia päivässä töitä ja sen päälle vielä pitää huolta siitä, että muiden työt tulevat tehdyksi. Kyllä juu. Monet sanovat, että pomottaminen ei ole mitään työntekoa. Uskokaa pois, kyllä se on. Pystyn puhumaan tätä tietysti vain ihan omasta puolestani (yrittämättä vaikuttaa miltään pyhimykseltä), mutta kyllä pomotkin ovat huolissaan siitä, miten työntekijöillä menee. Vaikka se olisikin vain kymmenesosa siitä stressistä, mitä itse kannatte, niin kun kerrotte sen kahdellakymmenellä työntekijällä - ja omien hommien stressi päälle, niin saatte hyvän suhdannaisluvun. Ei esimiehenä oleminen ole todellakaan mitään herkkua, vaivatonta ja muuta sensellaista. Kokeilkaa itse joskus, niin tiedätte, mitä se vaatii.
Makkara muuten on parasta kun sitä syö ulkoilmassa.
Leave a comment