Kohta on taas viikonloppu. Muutama työntäyteinen päivä vain, niin jo kilkutellaan viikon loppupuolta ja enää kaksi viikkoa deadlineen.
Ei se töiden määrä mitään, mutta se aikaansaamattomuus. Pitäisi, pitäisi ja pitäisi. Niin juu, mutta harvemmin tulee silti mitään tehtyä ajoissa. Onneksi on yksi artikkeli jo kirjoitettuna ja kuvattuna. Vielä olisi kolme jäljellä. Saisi jostain pari apulaista, joilla voisi niitä teettää, niin hyvin menisi. Ai palkkaa pitäisi maksaa? Höpö höpö. Ilmaiseksihan näitä hommia tekisi (muut) mielelläänkin.
Tänään huolestuin paikallisessa, kun baarimikko paitsi tiesi, mitä aion ottaa, myös kutsui ensi viikon kanta-asiakasbileisiin. Hyvä uutinen tässä elämäni ensimmäisessä anniskeluravintolassa saavutetun kanta-asiakkuuden syövereissä on se, että kohtalo määräsi sen toiseksi osapuoleksi edes noinkin laadukkaan paikan. Olisihan se ollut hirvittävää, jos kyseessä olisi ollut vaikka Kallionkolo.
No. Viime päivät ovat olleet siis varsin vilkkaita päivin ja öin. Hirveästi ei ole ehtinyt uusiin asioihin tutustumaan, mutta kaivelin vähäisen vapaa-ajan tukkeeksi arkistojen kätköistä Hitman 2:n. Ja voi pojat, kuinka palkkamurhaaminen voi ollakkin hauskaa.
Taidankin palata takaisin leiskuvien pistoolieni pariin. Vielä yksi tehtävä läpi. Sitten nukkumaan. Lupaan äiti.
Minusta vahvasti tuntuu siltä, että ne edelliset kanta-asiakkaat ovat juoneet Kallionkolon konkkaan. Että ei pelkoa sen paikan suhteen! :)