Varhaisin ystäväni vietti tänään (tai oikeammin eilen) syntymäpäiväänsä. Koska olen tuntenut miehen neljävuotiaasta, niin onnitteludialogi tottakai käytiin tekstiviestitse:
- Hei homo! Hyvää syntymäpäivää.
- Kiitti runkkari!
On ihanaa olla mies.
Jokainen on kai matkallaan (enkä tarkoita tällä matkustamista) kerännyt yhtä sun toisenlaista rojua nurkkiinsa ja minulla ne “pahimmat” ja parhaimmat ovat satunnaisia lippulappusia ympäri maailmaa. Vasta eilen dedikoin niille yhden kenkälaatikon, johon keräisin nurkista ne pienet muistot, mitä olen laittanut talteen - ihan varmuuden vuoksi, koska niitäon joskus sitten mukava muistella.
Laitoin pahimmat kasat kyseiseen laatikkoon eilen ja nyt vasta ajatuksella kävin laatikon sisällön läpi, miettien, mitä muistoja näennäisesti turhiin roskiin sisältyykään. Laitoin tuohon oheiseen kuvaankin muutaman muiston.
Kuvasta voidaan käydä ne vaikka läpikin. Eli vasemmalla on El Alameinin sotilasmuseon pääsylippu. Ei mikään tavoiteltava paikka varmasti monellekkaan, mutta itse olin varsin pähkinöinä käydessäni siellä vuonna 2000. Olen lapsesta asti lukenut kaikki kirjat El Alameinista ja kun kerrankin pääsin paikanpäällä käymään, oli se kokemus sinänsä.
Toisena on DBTL:n pääsylippu vuodelta 1998. Kaverin kanssa päätettiin ex-tempore lähteä ensimmäiselle (!) festarireissulle koskaan ja luulen sen olevan myös viimeinen. Ei ollut meidän kummankaan juttu se.
Sen alapuolella on ensimmäinen käyntikorttini, eli kyseessä on myös ensimmäinen vakavasti otettava työpaikkani - perheyritys, joka sijaitsi Kirkkonummella. Sijaitsee toki edelleen, mutta eri omistuksessa.
Sen alapuolella on taas Joulutähti-tapahtuman henkilökunta-kortti (v. 1990). Kyseessä oli Riihimäen kauppaoppilaitoksen järjestämä jokavuotinen tapahtuma, jossa opiskelijat järjestivät marraskuussa koululla “joulumessut”, johon paikalliset yritykset osallistuivat. Itse jouduin halveksittavan tekijänoikeusvarkauden uhriksi, kun tein ohimennen luonnoksen tapahtuman logosta, eli nauravasta jouluhattuisesta tähdestä, joka sitten varastettiin ja vasta myöhemmin muistettiin kysyä myös minulta, että “olihan tämä ok?”.
Mukana on myös pieni ruutupaperin pala, jossa on muutama kirjoitusmerkki ja hieno piirros höyryveturista. Kyseisellä lappusella on selittetty yhteisen kielen puuttuessa v. 1998 kiinalaiselle taksikuskille Taianissa, että tarttis saada kyyti rautatieasemalle. Ja kyyti onnistui.
Sitten on KOP:in pankkikirja. Kävin joskus yläasteella avaamassa tilin kyseisessä pankissa, koska äitini Postipankin virkailijana tiesi aina, mitä omalla tililläni siellä tapahtui. En minä mitään uutta tiliä tarvinnut, mutta halusin vain kapinoida. Myöhemmin tili “sveitsiläistyi” ja keräsin sinne kaikki rahat, jotka olin saanut äidiltäni salaa. Lopulta vetäisin tilin tyhjäksi kuukauden reppureissua varten Kiinassa ja Japanissa, enkä enää tiliä sen jälkeen käyttänyt.
Sen takana on Storyvillen lasku (yli 200 markkaa) eräästä illasta vuonna 1999, jota olen kuvaillut surkeimmiksi treffeiksi koskaan.
Sen etupuolella on taas Tilleyn vakuutuskortti. Tilley siis on legendaarinen hattuvalmistaja, joka on tunnettu tosimiesten hatuistaan. Antavat hatuille melkoisen takuun, joka myös periytyy jälkipolville.
Ja isoin härpäke on matkalippu Shanghaista Osakaan. Kaksipäiväinen laivamatka yli keltaisen meren lähes trooppisissa tunnelmissa toi pientä epäuskoa orientaalisten kansojen soveltumuttomuudesta merenkävijöiksi, mutta myös pahimmat palohaavat ikinä mitä olen saanut.
Että sellaista. Noiden muistojen lisäksi laatikosta löytyy paljon muutakin ja jos laatikko nyt seuraa mukana pidempäänkin, niin niitä ehkä sinne kasaantuu entistä enemmän. Katsotaan nyt.
Mietin tänään, että jos jokin minussa on vialla pysyvän sitoutumisen kannalta, se on jakaminen. Enkä tarkoita mitään puolta valtakuntaa ja avioeron omaisuusjakoa. Kun on elänyt sen verran itsenäistä elämää kuin minä olen, on vaikea ymmärtää toisia ihmisiä jotka haluavat soitella joka päivä toiselle puoliskolleen ja jakaa kokemuksensa.
Myös sen, että lempparijäätelö on päässyt loppumaan lähikaupasta.
Tänään postilaatikosta putkahti taas pizzamainos Castreninkadulla sijaitsevasta pizzapaikasta, eikä tapahtuma ollut mitenkään ainutlaatuinen. Kyseisestä paikasta kun samaa roskapostia tulee luukun kautta kotiini melko säännöllisin väliajoin. Ja tämä jatkuva roskaaminen siis siitä huolimatta, että ovessa on erikseen lappu tätä kieltämässä.
Tuolle ei nyt ilmeisesti voi mitään, jos postilaatikon kiinniteippaamista ei lasketa, mutta ihmettelen paikan asennoitumista ylipäätään. Paitsi että hinnastojen levittely parin viikon välein lähiasukkaiden keskuuteen on yksinkertaisesti typerää (eikö kaikki niitä kaipaavat oikeasti myös säilytä niitä?), on kai erityisen typerää tunkea niitä niiden ihmisten luukkuihin, jotka eivät niitä halua lainkaan. Aivankuin yhtäkkiä sitten, kun tekeekin kotiin toimitettua pizzaa mieli, tuleekin tilattua se siitä paikasta joka on spämmännyt postiluukkuasi vuoden verran pari kertaa kuukaudessa? Not likely.
Jos sinun pitäisi palkita joku jonkin tietyn kriteerin vuoksi ja vaihtoehtona on vain kaksi tahoa, josta toinen on harvinaisen ärsyttävä, epäkohtelias ja sivistymätön ja toinen päässyt tilanteeseen vain ulkonäkönsä turvin, niin kumman valitsisit?
Ja toisena kysymyksenä, kummasta luulet olevan kyse. Reality-ohjelmasta vai suomalaisesta politiikasta?
Näin juuri Jyrki Kataisen (kesk.) “laulavan” keskusteluohjelmassa Hard Rock Hallelujahin (kertosäkeen) juontajan painostuksen seurauksena.
Raja se on populismillakin. Jos Jyrki seuraavaksi vain pyllistäisit, niin media voi porata perseeseesi vähän syvemmältäkin.
Koska Johanna Tukiainen sai taas ajatteluprosessin aiemmin yltymään, oli siitä suora tie myös Facebookin Anti-FAN Henna Kalinainen -ryhmään. Kyseinen ryhmä on perustettu jonkinlaisena vastalauseena BB:stä esiinponnahtaneelle parikymppiselle vaaleatukkaiselle tytölle, joka selkeästi pitää agendanaan pyrkiä niin moneen lööppiin ja televisio-ohjelmaan kuin vain mahdollista. Julkisuus, tuo viides valtiomahti…
Enivei, eksyin kyseiseen ryhmään siksi, että kuulin erään ihmisen kommentoivan ryhmässä Tukiaisen (jatkossa kotoisasti Tuksu) tulleen puolustamaan “tanssiryhmässään” oleskelevan/toimivan/tanssivan Kalinaisen kunniaa ja mielipiteenvapautta.
Voi teitä ILKEÄT JA KATEELLISET PASKANPUHUJAT!!!! Henna Kalinainen on todella kaunis, nuori ja herttainen tyttö ja Hymyn kuvat olivat todella ihania ja kauniita! Olette vaan tosi raukkamaisia ja kyllästyneitä omaan elämäänne! Onneksi en ole kateellinen luonne, minä IHAILEN kauniita naisia! En olisi ikinä saanut pystyyn Dolls showtanssiryhmää, jos olisin kateellinen ja ilkeä kauniille naisille! Kateus vie kalatkin vedestä! Miksi kaikki kauniit naiset yritetään savustaa tästä Suomen maasta??? Ei ihmekään että Linda Lampenius muutti Ruotsiin!
Vaikka Tuksun purkauksesta voi olla montaa eri mieltä ja se kertoo mielestäni enemmän kirjoittajasta kun lukijoistaan, on vähän säälittävää katsella läpi “keskustelun” muitakin kommentteja. Kuten eräs henkilö sanoi, ei kukaan vihaa naisia niin paljoa, kuin toiset naiset.
Suurin osa, eli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paikan 86:sta kommentista ovat naisten kirjoittamia ja niistä kaikki keskittyvät käytännössä yhteen asiaan. Ja se ei ole se, että Henna K on vähän (tai vähän enemmän) halveksittavin keinoin pyrkinyt hinnalla millä hyvänsä julkisuuteen. Suurimpana esiintymänä on se, että kun kyseinen naisihminen on jossain joskus kertonut olevansa kaunis, niin vastavoimana kaikilla (naisilla) tuntuu olevan tarve palauttaa kanssasisko maan pinnalle julistamalla, ettet sä mikään kaunis ole.
Siinä kuulkaa jää monet hatemailit ja tappouhkaukset toiseksi, kun naisten välisestä valtataistelu-dialogista lukee kommentteja siitä, kuinka toisen tissit ovat sitä ja tätä, leuka on olematon tai pakkelikerroksella peitetään jotain muuta, tuskin silmin havaittavaa esteettistä haittaa.
Olen asiaa nyt pohtinut käytettävän ajan puitteissa parisen päivää ja tullut siihen lopputulokseen, että herätkää nyt perkele naaraat hyvän sään aikana.
Juu, ei Tuksun, BB-Hennan tai muunkaan kohublondin kanssa tarvitse olla samaa mieltä ja heidän arvomaailmaansa saa ihan vapaasti vaikka halveksiakin, mutta siinä vaiheessa kun ihmisistä alkaa kaivelemaan vartalon yksityiskohtia esiin pelkästään heittääkseen ne takaisin päin naamaa ilkkuen “katso nyt, et sinä mikään täydellinen ole”, niin ollaan metsässä ja pahasti. Kun tämän tekee aikuinen ihminen, on kyseisen yksilön oikeasti katsottava itseään ja ajateltava, mille yläasteen välituntihaukkumisten tasolle sitä ollaan taannuttu. Juuri tällaisilla kommenteilla ruokitaan sitä kieroutunutta arvomaailmaa, että ihmisten pitäisi olla täydellisiä, jotta samalla voisivat olla ylpeitä itsestään. Että se liian iso nenä, pieni leuka tai eri paria olevat tissit eivät siihen kelpuuta. Saatanan tunarit!
Toki, voidaan sanoa, että kun ihminen on pyrkinyt julkisuuteen, on hän tehnyt itsestään kokonaisuudessa vapaata riistaa. Tämän argumentin osalta olen samaa mieltä, mutta on monia eri tapoja ilmaista oma mielipiteensä toisesta ihmisestä. Korrekti ja ennenkaikkea jopa jossain tapauksissa hyödyllinen tapa on kertoa, että jos henkilö X tekisi sitä tai jättäisi tekemättä tätä, niin sillä saattaisi olla positiivinen vaikutus henkilön ulkonäköön. Ei ottaa tikkua käteen, tökkiä toista vatsanseudulle ja ilkkua, että onpas lehmä päässyt vähän läskistymään.
Ei minunkaan mielestäni sen enempää Tuksu, hänen pidempi & hoikempi sisarensa, BB-Henna kuin kukaan muistakaan viime vuosien kohublondeista ole kovinkaan viehättävä tai puoleensavetävä (tai älykäs, joka kulkee edellisten adjektiivien kanssa osittain käsi kädessä). Makuja on monia ja mitäpä niistä tappelemaan. Olen sitävastoin varma siitä, että Tuksusta kuin hänen sielunsisaristaankin löytyy varmasti jotain kaunista - kuten meistä kaikista.
Joskus sitä vaan pitää etsiä vähän tarkemmin.
Keskiluokan jäsenen ongelma on, että hänet hylätään. Aina löytyy joku joka tarvitsee jotain enemmän kuin hän.
Aika himmeän hienosti sanottu. Tämäkin viisaus löytyy niin nerokkaasta lähteestä kuin Simpsoneista.
Ne, jotka minut tuntevat, tietävät, etten aina ole samaa mieltä median tai muiden suuryritysten tavasta kontrolloida ihmisten saamaa informaatiota. Yksi ilmiö tästä on turhat varoitukset - aivankuin jollain Pieni Talo Preerialla -sarjan K-18 leimaamisella saataisiin mitään hyvää aikaiseksi.
Nyt kuitenkin on tehty jo jotain oikein. Youtube on nimittäin leimannut Tukiaisen sisarusparin “tanssin” epäilyttäväksi sisällöksi, joka ei välttämättä sovi perheen pienimmille. Me muut jäämme miettimään, että miksi helvetissä maailmankaikkeudessa edes pitää olla mitään tällaista? Itse pystyin oikeasti katsomaan tuota 14 sekuntia. Tunnin tauon ja rankan tsemppauksen jälkeen en edelleenkään pystynyt katsomaan sitä pidempään.
Kaikkien kukkien pitäisi antaa kukkia, mutta rajansa se nyt on ruusuillakin.
Eilisestä Tango & Cash -elokuvasta bongattua.
I hope you and this cousin it will be happy together and raise a beautiful litter.
Toivottavasti sinä ja Olio tulette onnelliseksi ja kasvatatte oikein kauniin jätevuoren.
Oi, joku on oikeasti ajatellut, mitä tässä tarkoitetaan.